Kemikaalikiertoon kuuluu tärkeänä
osana valkolipeän valmistus selluntuotannossa, sillä soodakattilan kuumaa sulaa
viherlipeää hyödynnetään valkolipeä valmistuksessa ja tätä valkolipeää
käytetään sellunkeitossa. Valkolipeän valmistukseen kuuluu kaksi tärkeää
prosessia, jotka ovat valkolipeän valmistus kaustisointisäiliöissä sekä kalkin
CaO valmistus meesauunissa. Nämä kaksi prosessia kuuluvat oleellisesti yhteen,
koska poltettua kalkkia Cao tarvitaan kaustisointireaktiossa ja kaustisoinnissa
myös muodostuu meesaa CaCO3, joka poltetaan meesauunissa poltetuksi
kalkiksi. Näihin prosesseihin kuuluu kemikaalisulan liuotus, sakan poisto
viherlipeästä, kalkin sammutus, valkolipeän NaOH valmistus säiliöissä,
muodostuneen valkolipeän ja meesan erotus, meesan pesu ja vedenpoisto sekä
meesan poltto meesauunissa, jossa muodostuu poltettua kalkkia CaO, joka käytetään
valkolipeän valmistuksessa.
Valkolipeän ensimmäisenä
prosessina on viherlipeän käsittely, joka saadaan soodakattilasta kuumana
sulana. Soodakattilasta kuuma kemikaalisula valuu rännejä pitkin
liuotussäiliöön, josta se johdetaan viherlipeän sakan poistoon. Liuosta
kutsutaan sen värinsä vuoksi viherlipeäksi ja vihreä väri aiheutuu
rautasulfidista. Tämä vihertävä väri muodostuu kemiallisten reaktioiden kautta
ja viherlipeän tärkeimmät kemikaalit ovat natriumkarbonaatti Na2CO3
ja Na2S. Liuotussäiliöstä viherlipeä selkeytetään poistamalla
epäpuhtaudet ennen kaustisointia. Tässä selkeytyksessä hyödynnetään kemiallisia
apuaineita ja viherlipeän poistetaan sakkana liuotussäiliöstä. Sakka poistetaan
joko selkeyttämällä tai suodattamalla ja erotustehokkuus selkeytys- ja
suodatusprosesseissa on 90 – 99 %. Viherlipeän kokonaisalkali tulisi olla ennen
kaustisointia 165 – 175 g NaOH / dm3, sillä tätä suurempi
kokonaisalkali aiheuttaa haitallista pirssoniittia teräsputkistojen
sisäpinnoille ja tämä estetään soodakattilan liuottajassa säätämällä
ajoparametreja. Seuraavia yksikköprosesseja varten viherlipeästä poistetaan
myös epäpuhtaudet sakan mukana, kuten magnesium, mangaani ja rauta. Viherlipeästä
poistettu sakka pestään lopuksi suodatinpesurilla, joka viedään kaatopaikalle,
koska pestyllä sakalla ei nykypäivänä ole tuotannollista käyttöä.
Viherlipeän käsittelyn jälkeen
viherlipeän sisältämä Na2CO3 muunnetaan
natriumhydroksiksi meesanpoltosta saatavan poltetun kalkin avulla, joka ennen
kaustisoitumisprosessia muutetaan kalkin sammutusreaktiossa sammutetuksi
kalkiksi Ca(OH)2. Sammutettua kalkkia prosessoidaan kalkin
sammuttimessa, johon syötetään sekä poltettua kalkkia ja ostettua kalkkia
prosessin tarpeen mukaan. Sammuttimeen syötetään myös viherlipeää ja tämän
prosessin aikana kalsiumoksidi sammuu todella kiivaasti viherlipeän veteen.
Optimin prosessin kannalta syötettävän viherlipeän lämpötila tulisi olla 85 –
90 °C, joka takaa kiivaan kemiallisen reaktion kalsiumoksidin kanssa. Tähän
kalkin sammuttimeen kuuluu kaksi pääosaa, jotka ovat sammutin ja lajitin.
Sammutinosassa kalkki sammutetaan viherlipeän veden kanssa ja lajitinosassa
poistuu kalkin joukossa oleva hiekka ja sammutettu kalkki. Lisäksi koko
prosessin aikana muodostuu erilaisia hiukkaspäästöjä, jotka pestään
hönkäpesurissa ennen niiden päästämistä hengitysilmaan. Seuraava reaktioyhtälö kuvaa poltetun kalkin sammuttamista.
CaO + H2O --> Ca(OH)2 + lämpö
Kaustisointireaktio alkaa jo kalkin
sammutusvaiheessa ja jatkuu siihen asti, kunnes reaktio on tasapainossa.
Kemianteollisuudessa kaustisointisäiliöitä on yleensä kolme kappaletta ja tämän
tasapainon saavuttaminen kestää 2 – 3 tuntia. Näissä säiliöissä on sekoittimet,
joiden tarkoituksena on estää meesan laskeutuminen säiliöiden pohjalle. Säiliöt
ovat monikerroksisia ja reaktiossa muodostunut valkolipeä ohjataan säiliöistä
joko selkeytykseen tai suodatukseen. Kaustisointireaktio on ajallisesti hidas
reaktio ja reaktio on endoterminen eli lämpöä sitova reaktio, jonka vuoksi
lämpötila putoaa 8 – 10 °C kaustisointireaktion aikana. Reaktion
nopeuttamiseksi kaustisointi prosessoidaan korkeassa 95 – 100 °C:n
lämpötilassa. Seuraavassa on esitetty kaustisointireaktio, jossa muodostuu valkolipeää
ja meesaa eli kalsiumkarbonaattia.
Na2CO3 + Ca(OH)2 --> NaOH + CaCO3
Kaustisointisäiliöistä liuos pumpataan
syöttösäiliöön ja sieltä edelleen valkolipeän erotuslaitteistolla, jossa
erotetaan valkolipeä ja meesa toisistaan sukkasuotimen avulla, jonka
tavoitteena on saada mahdollisimman puhdasta valkolipeää sellunkeittoa varten.
Sellunkeittoon menevä valkolipeä ei saisi sisältää enempää kuin 20 – 30 mg/l
meesaa. Liuoksen suodatuksessa on kolme vaihetta, jotka ovat suodatus, irrotus
ja lepo, joita ohjataan aikasekvenssillä. Suodatuksen jälkeen valkolipeä virtaa
omalla painollaan valkolipeäsäiliöön ja pohjalle laskeutunut meesa poistetaan
meesan laimennussäiliöön, jonka kiintoainepitoisuus on suodatuksen jälkeen 38 –
40 %. Laimennussäiliössä meesa laimennetaan 9 – 10 %:n kiintoainepitoisuuteen,
jonka jälkeen meesa pumpataan sukkasuotimelle, jossa tapahtuu meesan pesu.
Meesan pesussa käytettävä sukkasuodin on samanlainen kuin valkolipeän
erotuksessa käytettävä sukkasuodin, mutta meesan pesussa suodattimesta
laihavalkolipeä virtaa laihavalkolipeäsäiliöön ja suodattimen pohjalle
laskeutunut meesa johdetaan meesan pumppaussäiliöön, jossa meesan
kiintoainepitoisuus on 43 – 45 % ja pumppaussäiliössä meesan
kiintoainepitoisuus säädetään 20 – 30 %, josta meesa pumpataan varastosäiliöön.
Meesan pesusta virtaama valkolipeä on laihempaa kuin valkolipeän erotuksessa
virtaama valkolipeä, joka käytetään sellunkeitossa. Meesan pesusta saatavaa
laihavalkolipeää sen sijaan hyödynnetään kemikaalisulan liuotuksessa.
Meesan varastosäiliöstä meesa suodatetaan
ja puhdistetaan meesasuotimella, joka nostaa meesan kuiva-ainepitoisuuden 75
%:n sekä poistaa meesasta epäpuhtaudet, jotka haittaavat meesan polttoa
meesauunissa. Suotimelle meesa pumpataan määrämitattuna ja tiheyssäädettynä,
koska poltetun kalkin tuotanto määräytyy meesan määrän ja tiheyden perusteella.
Meesasuotimella käytetään 10 – 15 mm paksuista precoat-kerrosta, joka täytyy
aikavälein pestä korkeapainepesurilla tukkeumien estämiseksi. Precoat-kerroksen
päällä oleva varsinainen meesakerros pestään myös sekundäärilauhteella, jonka
tarjoituksena on pitää TRS-päästöt alhaalla. Meesakakun lämpötila pidetään 55
°C:ssa ja sen määrä on noin 50 % meesan kuiva-ainemäärästä. Meesasuotimelta
meesa irrotetaan precoat-kerroksen päältä kiinteän kaavarin avulla ja meesa
ohjataan lopuksi hihnakuljettimella meesan polttoon.
Suodatuksen tai meesan kuivauksen
jälkeen meesa poltetaan poltetuksi kalkiksi kalsinointireaktiolla meesauunissa
ja meesauuni voidaan jakaa neljään eri vyöhykkeeseen. Ensimmäisessä
vyöhykkeessä tapahtuu meesan kuivaus vedestä. Tämän jälkeen meesa lämmitetään
reaktiolämpötilaan ja reaktiovyöhykkeessä kalsiumkarbonaatti CaCO3
hajoaa kalsiumoksidiksi ja hiilidioksidiksi. Meesauunin loppuvyöhykkeessä
tuotteet jäähdytetään hapetusilmalla ennen kuin ne poistetaan meesauunista. Jäähdytykseen
voidaan käyttää myös satelliittijäähdytintä tai sektorijäähdytintä.
Käytännössä meesa syötetään
meesan suotimelta meesauuniin sen yläpäästä ja meesan kulkua autetaan
syöttösiivilällä. Meesauuni on pitkänomainen horisontaalisesti kallellaan,
joten meesa valuu painovoiman vaikutuksesta meesauunin yläpäästä ja alapäähän,
jossa se muuntuu poltetuksi kalkiksi. Meesauuni pyörii 0,5 – 1,5 r/min ja
meesauunissa meesa ja muodostuvat savukaasut liikkuvat vastakkaisiin suuntiin
ja nämä savukaasut lämmittävät meesaa ja lämmitykseen käytettävä polttoaine
toimii primäärisenä lämmittimenä savukaasujen kanssa. Meesauunissa lämmitys
perustuu säteilyyn ja meesan poltossa liekki pyritään pitämään tasalaatuisena,
joka on helposti sammutettavissa prosessien ongelmatilanteissa. Hyvän polton
onnistumiseksi meesan laatua valvovaan jatkuvasti meesan Na2O-
pitoisuutta tarkkailemalla ja sen pitoisuuden tulisi olla 0,1 – 0,3 %
ilmapäästöjen ja korroosion estämiseksi.
Todella täsmällistä työtä. Oman oppimisen analysointia ja mahdollisten muiden lähteiden merkitsemistä kaipaisin.
VastaaPoistaKiitos paljon Timo kommentista.
VastaaPoista