Ympäristöasiat

Metsäteollisuuden ympäristöasiat painottuvat mielestäni yrityksien laajaan ympäristöjohtamiseen, jonka tarkoituksena on ottaa ympäristöön liittyvät asiat huomioon metsäteollisuuden yrityksien toiminnassa ja päätöksenteossa. Yrityksien hyvä ympäristöjohtaminen vaikuttaa ympäristön suojelun ohella myös metsäteollisuustuotteiden kysyntään, sillä paperituotteiden asiakkaat pitävät tärkeänä sitä, miten metsäteollisuuden yrityksen ottavat tuotannossaan huomioon ympäristön suojelun ja sen, kuinka sellu- ja paperituotteiden tuotanto vaikuttavat lähiympäristöjen tilaan.

Metsäteollisuuden tuotteiden elinkaarianalyysilla voidaan arvioida tuotteiden ympäristövaikutuksia sekä tuotteiden kulkua paperin valmistuksesta sen käyttöön, kierrätykseen ja paperijätteiden käsittelyyn sekä uudelleen metsäteollisuuden raaka-aineiksi. Suomessa ja myös koko Euroopassa kierrätetyn paperin osuus metsäteollisuudessa on ollut jo 2000- luvun alussa korkea, 40 %, ja tähän on vaikuttanut paperin kierrätysasteen huoma nousu 1990-luvulla, jolloin paperin kierrätysaste nousi jopa 65 %. Metsäteollisuuden paperituotteista kaikista eniten kierrätetään sanomalehti- ja pehmopapereita, noin 65 %, toisaalta paino- ja kirjoituspaperia kierrätetään vain 10 %. Näistä kierrätetyistä papereista suurin osa käytetään pakkausmateriaalien valmistukseen, kuten laatikkomateriaalien, käärepapereiden, taivekartongin ja muun kuitupohjaisen pakkausmateriaalien valmistukseen.

Ympäristönsuojelun lainsäädännöllä avulla metsäteollisuuden tuotteiden kierrätysastetta on saatu nousemaan, metsäteollisuuden tehtaiden päästöt ilmaan ja vesistöihin ovat laskeneet sekä yrityksien vapaaehtoisilla sopimuksilla ja ympäristöasioiden hallintajärjestelmillä on myös ollut vaikutusta, että metsäteollisuuden ympäristövaikutukset luontoon ovat vähentyneet merkittävästi. Ympäristölainsäädännön tarkoituksena on ehkäistä ympäristön pilaantumista, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja Tätä ympäristölainsäädäntöä sovelletaan metsäteollisuuden yrityksiin ja yrityksellä tulee olla selvillä tuotannosta aiheutuvista ympäristövaikutuksista- ja riskeistä. Ympäristölainsäädäntö sanoo myös, että metsäteollisuuden toimijan tulee ehkäistä tuotannosta tuleva ympäristön pilaantuminen tai toimijan tulee rajoittaa ympäristön pilaantuminen mahdollisimman vähäiseksi.

Metsäteollisuudella merkittävimmät ympäristövaikutukset ovat vesistöihin aiheutuvat hapen kuormittajat, ilmapäästöt rikki- ja typpipäästöinä sekä erilaiset metsäteollisuudet jätteet, joille ei ole muuta sijoituspaikkaa kaatopaikka. Tämän lisäksi metsäteollisuuden ympäristöhaittoja ovat melu, hajut ja pöly sekä metsäteollisuus käyttää tuotantoprosesseihinsa yllättävän paljon raaka-aineita ja muita kemikaaleja, jotka kuormittavat ympäristöä kohtuuttomasti.

Vesistöihin aiheutuvat metsäteollisuuden ympäristövaikutukset tulevat runsaasta veden käytöstä ja metsäteollisuus kuormittaa luonnon vesistöalueita runsailla typpi- ja fosforipäästöillä sekä happea kuluttavilla päästöillä. Luonnon vesistöalueiden tilaa voidaan seurata biologisen hapenkulutuksen eli BOD-luvun avulla, sillä se mittaa massan valmistuksessa eri vaiheissa liuenneiden aineiden, kuten hiilihydraattien määrän metsäteollisuuden jätevesissä ja BOD-luku kuvaa jätevesiä sisältävän helposti hajoavan orgaanisen aineksen määrää. Lisäksi luonnonvesien hapen kuormitusta seurataan kemiallisen hapenkulutuksen eli COD-luvun avulla, joka mittaa vaikeasti hajoavien orgaanisen aineksen määrää. Luonnon vesistöihin päätyviä kiintoaineita syntyy metsäteollisuuden massan valmistuksen yhteydessä myös puun kuorinnassa sekä hiokkeen ja sellun valmistuksessa. Metsäteollisuuden jätevedet sisältävät myös AOX-yhdisteitä eli orgaanisia klooriyhdisteteitä, joita syntyy klooridioksidinvalkaisun yhteydessä, joita ovat esimerkiksi furaanit, dioksiinit, kloorifenolit, alkaanit, alkeenit tai naftaleenit. Sellutehtaissa AOX-yhdisteet koostuvat pääasiassa orgaanisista klooriyhdisteistä, jotka syntyvät klooridioksidin ja ligniinin, sekä hiilihydraattien ja uuteaineiden välisistä reaktioista.

Metsäteollisuuden jätevedet puhdistetaan mekaanisesti, biologisesti ja kemiallisesti sekä nämä käsittelyvaiheet voidaan vielä jakaa esi- ja jälkikäsittelyyn. Mekaanisella puhdistuksella jätevedestä erotellaan suurimmat kiintoaineet joko hiekkasuodatuksella tai kiekkosuodatuksella ja kiintoaineiden erotukseen voidaan käyttää myös ultra- tai nanosuodatusta. Mekaanisen puhdistuksen jälkeen jätevesi käsitellään biologisella puhdistusmenetelmällä, jossa vedestä erotellaan liuenneita orgaanisia yhdisteitä ja biologiseen puhdistukseen käytetään Suomen metsäteollisuudessa aktiivilietemenetelmää, jolla saadaan poistettua happea kuluttavia aineita 50 – 95 %, orgaanisia klooriyhdisteitä 50 – 70 %, fosforia 40 – 70 % ja typpeä 30 – 50 %. Edellä olevat luvut kertovat sen, että biologisella puhdistuksella metsäteollisuuden jätevesistä saadaan eroteltua suurin osa epäpuhtauksista. Tätä voidaan verrata esimerkiksi vuoden 1992 biologisen hapenkulutuksen tasoon, jonka jälkeen luonnon vesistöjen biologinen hapenkulutus on laskenut 90 % ja kiintoainekuormitus 75 %.

Jätevesien puhdistuksen yhteydessä muodostuu erilaisia lietteitä, joita voidaan hyödyntää mekaanisen veden erotuksen jälkeen yhdessä kuoren, hakkeen ja purun kanssa voimakattiloissa sekä muodostuvat lietteet jätevedenpuhdistuksesta voidaan myös läjittää tehtaiden omille kaatopaikoille. Jotta lietteiden poltto kattiloissa olisi kannattavaa, täytyy lietteiden kuiva-ainepitoisuus olla riittävän korkealla. Lietteiden kuiva-ainepitoisuutta saadaan nostettua nauhapuristimilla, jolloin lietteet voidaan polttaa kattiloissa energiatehokkaasti. Lietteiden polton ohella lietteet voidaan myös mädättää hapettomissa olosuhteissa biokaasureaktoreissa, jolloin saadaan biokaasua tehtaiden omaan energiantuotantoon. Mädätysreaktiossa lietteistä muodostuu metaania ja hiilidioksidia, joka voidaan käyttää energiantuotantoon pienen kokoluokan energiantuotantoyksiköissä tuottamaan sähköä ja lämpöä tehtaiden omiin osaprosesseihin.

Ilmapäästöt ovat myös metsäteollisuuden ympäristön kuormitusta, jotka aiheutuvat tehtaiden typpi- ja rikkipäästöistä. Selluntuotannon osaprosesseista saadaan pääosin rikkipäästöjä ilmaan ja typenoksideja muodostuu energiantuotantoyksiköissä. Molemmat rikin- ja typenoksidit aiheuttavat ympäristöön vesistöjen ja maaperän happamoitumista, sillä ilman vesihöyryn kanssa ne muodostuvat typpi- ja rikkihappoa. Metsäteollisuudessa merkittävimmät ilmapäästöjen lähteet ovat keittämö, soodakattila, meesauuni sekä erilaiset voimakattilat, joiden savukaasut sisältävät typen- ja rikioksidien lisäksi muita sivuaineita, kuten hajukaasuja haihtuvina hiilivetyinä (VOC) sekä pelkistyneitä rikkiyhdisteitä (TRS). Vuoden 1992 tarkastelun jälkeen myös ilmapäästöt ovat vähentyneet huomattavasti, typpioksidipäästöt ovat vähentyneet 25 %, rikki- ja hiukkaspäästöt 85 % sekä myös fossiilisten polttoaineiden polton yhteydessä muodostavan hiilidioksidin päästöt ovat vähentyneet 45 %.

Metsäteollisuuden ilmapäästöjä hallitaan joko mekaanisilla erottimilla, pölysuodattimilla, sähköisillä erottimilla tai yksinkertaisilla pesureilla, joilla savukaasuista erotellaan yhdisteet, jotka aiheuttavat ympäristölle haittaa ja näillä savukaasujen puhdistusprosesseilla voidaan erottaa jopa 90 % epäpuhtauksista. Väkevät hajukaasut voidaan myös hyödyntää energiantuotannossa, joita saadaan eri osaprosesseista sivutuotteina. Hajukaasut voidaan joko polttaa hajukaasukattilassa tai ne voidaan syöttää suoraan sellutehtaissa soodakattilaan mustalipeän joukkoon.

Ympäristövaikutuksiin kuuluu myös melu, kemikaalit ja sellu- ja paperintuotannosta aiheutuvat jätteet, joiden jokaisen huomiointi kuuluu nykypäivänä sellutehtaiden ympäristöjohtamiseen. Melulla tarkoitetaan teollisuusmelua, joka korostuu erityisesti öisin, voi aiheuttaa lähialueiden asukkaille unettomuutta, toistuvaa häiriötä ja kiinteistöjen arvojen laskemista. Metsäteollisuudessa melun lähteitä ovat teollisuusalueiden ajoneuvot, kuljettimet ja puhaltimet. Muodostuvaa melua voidaan ehkäistä sijoitustoiminnalla laittamalla melua aiheuttavat toiminnot ja laitteet tehdasalueen sisäpuolelle sekä eristämällä muodostuva melu äänivalleilla, vaimentamalla koneiden värinät sekä välttämällä meluisten laitteiden käyttöä yöaikaan.

Massa- ja paperiteollisuudessa kemikaalien merkitys ympäristön tilaan on ollut merkittävä, sillä kemikaaleja käytettiin runsaasti ja käytetään myös edelleen. Kemikaalien ympäristövaikutukset johtuvat siitä, että kemikaaleja pääsee tehtaiden jätevesiin ja edelleen luonnon vesistöihin. Sellutehtaissa käytetään etenkin happoja ja emäksiä, vaahdonestoaineita, pihkantorjunta- ja limantorjunta-aineita, valkaisun apuaineita muun muassa EDTA.ta ja DTPA:ta sekä ravinteita jätevedenpuhdistamon aktiivilietelaitoksella ja lietteistä löytyy muun muassa PCB:tä, kloorifenoleja ja kloorien biometyloitumistuotteita. Selluteollisuuden merkittävin kemikaalien aiheuttama ympäristövaikutus on tullut sellun valkaisusta, sillä vuoteen 1992 asti sellua valkaistiin kloorilla, joka muodosti orgaanisia klooriyhdisteitä eli AOX-yhdisteitä jäteveden orgaanisen aineksen kanssa. Valkaisussa käytetyn kloorin ohella myös elohopean käyttö limantorjunta-aineena on vaikuttanut suuresti luonnon vesistöalueiden tilaan 1960-luvulla. Lisäksi paperiteollisuudessa on käytetty runsaasti PFAS-yhdisteitä paperin ja kartongin pintakäsittelyaineina, josta on kuitenkin luovuttu ympäristölainsäädännön nojalla.

Metsäteollisuuden ympäristövaikutusten yksi mittari on myös jätteiden osuus kokonaistuotannosta ja etenkin jätteiden sijoitus tehtaiden omille kaatopaikoille on merkittävä ympäristövaikuttaja jäteveden, ilmapäästöjen, melun ja kemikaalien ohella. Prosessissa syntyvälle jätteelle tulisi löytyy parhain mahdollinen jatkokäsittely, joka ehkäisee ympäristövaikutusta lähialueille ja joka hyödyntää sellu- ja paperituotantoa. Muodostuva jäte voidaan joko käyttää jonkin tuotteen raaka-aineena, polttaa energiaksi voimakattilassa tai läjittää lähimmälle kaatopaikalle. Esimerkiksi suomalainen metsäyhtiö Metsä Group hyödyntää tehokkaasti prosesseissa muodostuvat jätteet ja Metsä Group on panostanut tehokkaasti löytääkseen keinoja jätteiden synnyn ehkäisyyn. Yleisesti metsäteollisuudessa suurimman jätteet viherlipeäsakka, tuhka ja kalkkituhka, sahanpurut ja hakkeet sekä kierrätettäviä jätteitä ovat jätepaperit- ja kartongit, ongelmajätteet sekä metalliromut ja yhdyskuntajätteet.