Metsäteollisuuden ympäristöasiat painottuvat
mielestäni yrityksien laajaan ympäristöjohtamiseen, jonka tarkoituksena on
ottaa ympäristöön liittyvät asiat huomioon metsäteollisuuden yrityksien
toiminnassa ja päätöksenteossa. Yrityksien hyvä ympäristöjohtaminen vaikuttaa
ympäristön suojelun ohella myös metsäteollisuustuotteiden kysyntään, sillä paperituotteiden
asiakkaat pitävät tärkeänä sitä, miten metsäteollisuuden yrityksen ottavat
tuotannossaan huomioon ympäristön suojelun ja sen, kuinka sellu- ja
paperituotteiden tuotanto vaikuttavat lähiympäristöjen tilaan.
Metsäteollisuuden tuotteiden elinkaarianalyysilla
voidaan arvioida tuotteiden ympäristövaikutuksia sekä tuotteiden kulkua paperin
valmistuksesta sen käyttöön, kierrätykseen ja paperijätteiden käsittelyyn sekä
uudelleen metsäteollisuuden raaka-aineiksi. Suomessa ja myös koko Euroopassa
kierrätetyn paperin osuus metsäteollisuudessa on ollut jo 2000- luvun alussa
korkea, 40 %, ja tähän on vaikuttanut paperin kierrätysasteen huoma nousu
1990-luvulla, jolloin paperin kierrätysaste nousi jopa 65 %. Metsäteollisuuden
paperituotteista kaikista eniten kierrätetään sanomalehti- ja pehmopapereita,
noin 65 %, toisaalta paino- ja kirjoituspaperia kierrätetään vain 10 %. Näistä
kierrätetyistä papereista suurin osa käytetään pakkausmateriaalien
valmistukseen, kuten laatikkomateriaalien, käärepapereiden, taivekartongin ja
muun kuitupohjaisen pakkausmateriaalien valmistukseen.
Ympäristönsuojelun lainsäädännöllä avulla
metsäteollisuuden tuotteiden kierrätysastetta on saatu nousemaan, metsäteollisuuden
tehtaiden päästöt ilmaan ja vesistöihin ovat laskeneet sekä yrityksien
vapaaehtoisilla sopimuksilla ja ympäristöasioiden hallintajärjestelmillä on
myös ollut vaikutusta, että metsäteollisuuden ympäristövaikutukset luontoon ovat
vähentyneet merkittävästi. Ympäristölainsäädännön tarkoituksena on ehkäistä
ympäristön pilaantumista, ehkäistä ja vähentää päästöjä sekä poistaa pilaantumisesta
aiheutuvia haittoja ja torjua ympäristövahinkoja Tätä ympäristölainsäädäntöä
sovelletaan metsäteollisuuden yrityksiin ja yrityksellä tulee olla selvillä
tuotannosta aiheutuvista ympäristövaikutuksista- ja riskeistä.
Ympäristölainsäädäntö sanoo myös, että metsäteollisuuden toimijan tulee
ehkäistä tuotannosta tuleva ympäristön pilaantuminen tai toimijan tulee
rajoittaa ympäristön pilaantuminen mahdollisimman vähäiseksi.
Metsäteollisuudella merkittävimmät
ympäristövaikutukset ovat vesistöihin aiheutuvat hapen kuormittajat,
ilmapäästöt rikki- ja typpipäästöinä sekä erilaiset metsäteollisuudet jätteet,
joille ei ole muuta sijoituspaikkaa kaatopaikka. Tämän lisäksi
metsäteollisuuden ympäristöhaittoja ovat melu, hajut ja pöly sekä
metsäteollisuus käyttää tuotantoprosesseihinsa yllättävän paljon raaka-aineita
ja muita kemikaaleja, jotka kuormittavat ympäristöä kohtuuttomasti.
Vesistöihin aiheutuvat metsäteollisuuden ympäristövaikutukset
tulevat runsaasta veden käytöstä ja metsäteollisuus kuormittaa luonnon
vesistöalueita runsailla typpi- ja fosforipäästöillä sekä happea kuluttavilla
päästöillä. Luonnon vesistöalueiden tilaa voidaan seurata biologisen
hapenkulutuksen eli BOD-luvun avulla, sillä se mittaa massan valmistuksessa eri
vaiheissa liuenneiden aineiden, kuten hiilihydraattien määrän metsäteollisuuden
jätevesissä ja BOD-luku kuvaa jätevesiä sisältävän helposti hajoavan orgaanisen
aineksen määrää. Lisäksi luonnonvesien hapen kuormitusta seurataan kemiallisen
hapenkulutuksen eli COD-luvun avulla, joka mittaa vaikeasti hajoavien
orgaanisen aineksen määrää. Luonnon vesistöihin päätyviä kiintoaineita syntyy metsäteollisuuden
massan valmistuksen yhteydessä myös puun kuorinnassa sekä hiokkeen ja sellun
valmistuksessa. Metsäteollisuuden jätevedet sisältävät myös AOX-yhdisteitä eli
orgaanisia klooriyhdisteteitä, joita syntyy klooridioksidinvalkaisun yhteydessä,
joita ovat esimerkiksi furaanit, dioksiinit, kloorifenolit, alkaanit, alkeenit
tai naftaleenit. Sellutehtaissa AOX-yhdisteet koostuvat pääasiassa orgaanisista
klooriyhdisteistä, jotka syntyvät klooridioksidin ja ligniinin, sekä
hiilihydraattien ja uuteaineiden välisistä reaktioista.
Metsäteollisuuden jätevedet puhdistetaan mekaanisesti,
biologisesti ja kemiallisesti sekä nämä käsittelyvaiheet voidaan vielä jakaa
esi- ja jälkikäsittelyyn. Mekaanisella puhdistuksella jätevedestä erotellaan
suurimmat kiintoaineet joko hiekkasuodatuksella tai kiekkosuodatuksella ja
kiintoaineiden erotukseen voidaan käyttää myös ultra- tai nanosuodatusta.
Mekaanisen puhdistuksen jälkeen jätevesi käsitellään biologisella
puhdistusmenetelmällä, jossa vedestä erotellaan liuenneita orgaanisia
yhdisteitä ja biologiseen puhdistukseen käytetään Suomen metsäteollisuudessa
aktiivilietemenetelmää, jolla saadaan poistettua happea kuluttavia aineita 50 –
95 %, orgaanisia klooriyhdisteitä 50 – 70 %, fosforia 40 – 70 % ja typpeä 30 –
50 %. Edellä olevat luvut kertovat sen, että biologisella puhdistuksella
metsäteollisuuden jätevesistä saadaan eroteltua suurin osa epäpuhtauksista. Tätä
voidaan verrata esimerkiksi vuoden 1992 biologisen hapenkulutuksen tasoon,
jonka jälkeen luonnon vesistöjen biologinen hapenkulutus on laskenut 90 % ja
kiintoainekuormitus 75 %.
Jätevesien puhdistuksen yhteydessä muodostuu erilaisia
lietteitä, joita voidaan hyödyntää mekaanisen veden erotuksen jälkeen yhdessä
kuoren, hakkeen ja purun kanssa voimakattiloissa sekä muodostuvat lietteet
jätevedenpuhdistuksesta voidaan myös läjittää tehtaiden omille kaatopaikoille.
Jotta lietteiden poltto kattiloissa olisi kannattavaa, täytyy lietteiden
kuiva-ainepitoisuus olla riittävän korkealla. Lietteiden kuiva-ainepitoisuutta
saadaan nostettua nauhapuristimilla, jolloin lietteet voidaan polttaa
kattiloissa energiatehokkaasti. Lietteiden polton ohella lietteet voidaan myös
mädättää hapettomissa olosuhteissa biokaasureaktoreissa, jolloin saadaan
biokaasua tehtaiden omaan energiantuotantoon. Mädätysreaktiossa lietteistä
muodostuu metaania ja hiilidioksidia, joka voidaan käyttää energiantuotantoon
pienen kokoluokan energiantuotantoyksiköissä tuottamaan sähköä ja lämpöä
tehtaiden omiin osaprosesseihin.
Ilmapäästöt ovat myös metsäteollisuuden ympäristön
kuormitusta, jotka aiheutuvat tehtaiden typpi- ja rikkipäästöistä.
Selluntuotannon osaprosesseista saadaan pääosin rikkipäästöjä ilmaan ja
typenoksideja muodostuu energiantuotantoyksiköissä. Molemmat rikin- ja
typenoksidit aiheuttavat ympäristöön vesistöjen ja maaperän happamoitumista,
sillä ilman vesihöyryn kanssa ne muodostuvat typpi- ja rikkihappoa.
Metsäteollisuudessa merkittävimmät ilmapäästöjen lähteet ovat keittämö,
soodakattila, meesauuni sekä erilaiset voimakattilat, joiden savukaasut
sisältävät typen- ja rikioksidien lisäksi muita sivuaineita, kuten hajukaasuja
haihtuvina hiilivetyinä (VOC) sekä pelkistyneitä rikkiyhdisteitä (TRS). Vuoden
1992 tarkastelun jälkeen myös ilmapäästöt ovat vähentyneet huomattavasti,
typpioksidipäästöt ovat vähentyneet 25 %, rikki- ja hiukkaspäästöt 85 % sekä
myös fossiilisten polttoaineiden polton yhteydessä muodostavan hiilidioksidin
päästöt ovat vähentyneet 45 %.
Metsäteollisuuden ilmapäästöjä hallitaan joko
mekaanisilla erottimilla, pölysuodattimilla, sähköisillä erottimilla tai
yksinkertaisilla pesureilla, joilla savukaasuista erotellaan yhdisteet, jotka aiheuttavat
ympäristölle haittaa ja näillä savukaasujen puhdistusprosesseilla voidaan
erottaa jopa 90 % epäpuhtauksista. Väkevät hajukaasut voidaan myös hyödyntää
energiantuotannossa, joita saadaan eri osaprosesseista sivutuotteina.
Hajukaasut voidaan joko polttaa hajukaasukattilassa tai ne voidaan syöttää
suoraan sellutehtaissa soodakattilaan mustalipeän joukkoon.
Ympäristövaikutuksiin kuuluu myös melu, kemikaalit ja
sellu- ja paperintuotannosta aiheutuvat jätteet, joiden jokaisen huomiointi
kuuluu nykypäivänä sellutehtaiden ympäristöjohtamiseen. Melulla tarkoitetaan
teollisuusmelua, joka korostuu erityisesti öisin, voi aiheuttaa lähialueiden
asukkaille unettomuutta, toistuvaa häiriötä ja kiinteistöjen arvojen
laskemista. Metsäteollisuudessa melun lähteitä ovat teollisuusalueiden
ajoneuvot, kuljettimet ja puhaltimet. Muodostuvaa melua voidaan ehkäistä
sijoitustoiminnalla laittamalla melua aiheuttavat toiminnot ja laitteet
tehdasalueen sisäpuolelle sekä eristämällä muodostuva melu äänivalleilla, vaimentamalla
koneiden värinät sekä välttämällä meluisten laitteiden käyttöä yöaikaan.
Massa- ja paperiteollisuudessa kemikaalien merkitys
ympäristön tilaan on ollut merkittävä, sillä kemikaaleja käytettiin runsaasti ja
käytetään myös edelleen. Kemikaalien ympäristövaikutukset johtuvat siitä, että kemikaaleja
pääsee tehtaiden jätevesiin ja edelleen luonnon vesistöihin. Sellutehtaissa
käytetään etenkin happoja ja emäksiä, vaahdonestoaineita, pihkantorjunta- ja
limantorjunta-aineita, valkaisun apuaineita muun muassa EDTA.ta ja DTPA:ta sekä
ravinteita jätevedenpuhdistamon aktiivilietelaitoksella ja lietteistä löytyy
muun muassa PCB:tä, kloorifenoleja ja kloorien biometyloitumistuotteita. Selluteollisuuden
merkittävin kemikaalien aiheuttama ympäristövaikutus on tullut sellun
valkaisusta, sillä vuoteen 1992 asti sellua valkaistiin kloorilla, joka
muodosti orgaanisia klooriyhdisteitä eli AOX-yhdisteitä jäteveden orgaanisen
aineksen kanssa. Valkaisussa käytetyn kloorin ohella myös elohopean käyttö
limantorjunta-aineena on vaikuttanut suuresti luonnon vesistöalueiden tilaan
1960-luvulla. Lisäksi paperiteollisuudessa on käytetty runsaasti
PFAS-yhdisteitä paperin ja kartongin pintakäsittelyaineina, josta on kuitenkin
luovuttu ympäristölainsäädännön nojalla.
Metsäteollisuuden ympäristövaikutusten yksi mittari on
myös jätteiden osuus kokonaistuotannosta ja etenkin jätteiden sijoitus
tehtaiden omille kaatopaikoille on merkittävä ympäristövaikuttaja jäteveden,
ilmapäästöjen, melun ja kemikaalien ohella. Prosessissa syntyvälle jätteelle
tulisi löytyy parhain mahdollinen jatkokäsittely, joka ehkäisee
ympäristövaikutusta lähialueille ja joka hyödyntää sellu- ja paperituotantoa.
Muodostuva jäte voidaan joko käyttää jonkin tuotteen raaka-aineena, polttaa
energiaksi voimakattilassa tai läjittää lähimmälle kaatopaikalle. Esimerkiksi
suomalainen metsäyhtiö Metsä Group hyödyntää tehokkaasti prosesseissa
muodostuvat jätteet ja Metsä Group on panostanut tehokkaasti löytääkseen
keinoja jätteiden synnyn ehkäisyyn. Yleisesti metsäteollisuudessa suurimman
jätteet viherlipeäsakka, tuhka ja kalkkituhka, sahanpurut ja hakkeet sekä
kierrätettäviä jätteitä ovat jätepaperit- ja kartongit, ongelmajätteet sekä
metalliromut ja yhdyskuntajätteet.